Tbilisi

Georgian pääkaupunki ja samalla maan suurin kaupunki sijaitsee historiallisella Kartlin alueella, maan itäosassa Mtkvari-joen varrella. Tbilisin perusti 400-luvulla Iberian kuningas Vakhtang I Gorgasali, ja legendan mukaan kuningas oli metsästämässä alueella, kun hänen haukkansa nappasi fasaanin, joka putosi kuumaan lähteeseen. Toisen version mukaan kuningas haavoitti peuraa, joka joutui kuumaan veteen, parani ja pääsi pakoon. Vakhtang hämmästyi veden parantavasta vaikutuksesta ja päätti perustaa paikalle kaupungin. Kaupunki sai kuumien lähteiden mukaan nimen "Tbilisi"  (lämmin paikka, ennen Tpilisi). Tbilisistä tuli vuosisadan loppupuolella Persian varakuninkaan paikka. Kun se joutui Iberian haltuun 400-luvulla, rakennutti Vakhtang sen uudelleen, minkä vuoksi häntä pidetään kaupungin perustajana.

Persia hallitsi kaupunkia 570-580-luvuilla, Bysantin ja kasaarien armeijat tuhosivat sitä vuonna 627 ja vuosina 736-738 sen valtasi arabivalloittaja Marwan II. Kasaarit kuitenkin tuhosivat kaupungin uudelleen vuonna 764 ja 853 arabijohtaja Bugha al-Turki valtasi Tbilisin. 1000-luvun alkupuolella Georgian kuningas Bagrat IV yritti vallata Tbilisin moneen otteeseen, mutta lopulta seldzukit miehittivät sen Alp Arslanin johdolla vuonna 1068. 1100-luvulle saakka kaupunkia hallitsi arabien perustama Tbilisin emiraatti. 

Keskiajalla 1300-luvulla kaupungissa riehuivat niin mongolit kuin rutto ja 1400-1600-luvulla puolestaan yhteys Eurooppaan katkesi vuosisatojen ajaksi.1600-luvulla persialaiset hyökkäsivät jatkuvasti, 1700-luvulla se oli hetken aikaa osmanien vallan alla ja persialaiset hallitsivat jälleen kerran kaupunkia 1735. Vuosisadan lopussa kaupunkiin syntyi pienteollisuutta, mutta myöhemmin kaupunki tuhoutui Krtsanisin taistelussa sen jälkeen, kun siitä tuli Venäjän suojelualue. 

Maaorjuuden lakkautuessa 1866 maan ensimmäinen rautatie rakennettiin ja uusien tehtaiden myötä työläisväestö kasvoi. Tämän jälkeen maassa tapahtui merkittäviä uudistuksia, nimttäin tiedotusvälineet syntyivät, teatterielämä elpyi 1850 alkaen ja uusia koulutuslaitoksia avattiin. Myös merkittävä vesijohto avattiin vuonna 1887, puhelinliikenne käynnistyi 1893 ja sähkövalot valaisivat kaupungin katuja. Kansallisen heräämisen ajan kirjailijat ja taiteilijat hakivat inspiraatiota boheemista kaupungista, jossa yhdistyivät eurooppalaiset ja aasialaiset piirteet. Mullistuksista huolimatta 1800-luvulla alle neljännes asukkaista oli georgialaisia: suurin osa oli armenialaisia tai venäläisiä. 

1924 veristä kansannousua seurasi Neuvostoaikana väkiluvun kasvu yli miljoonaan. 1956 muistetaan erityisesti Tbilisin joukkomurhastaan, eikä vaikeuksilta säästytty 1990-luvullakaan. Tuolloin maassa oli paitsi talousromahdus, sisällissota ja sekasorto, myös Abhasian sota 1993. Tbilisi kärsi myös korkeasta rikollisuudesta. 2000-luvulle tultaessa rikollisuus on vähentynyt ja ulkomaiset investoinnit lisääntyneet.

NÄHTÄVYYDET

Tbilisissä on monia historiallisia kirkkoja, joista vanhimpia lienevät Antsiskhatin kirkko ja Sionin katedraali, joka toimii Georgian patriarkan kirkkona. Mtkvarin oikealla rannalla sijaitsevat myös viime aikoina uudelleen rakennetut Pyhän Nikolaksen kirkko Nariqalan linnoituksessa ja Dzvarismaman kirkko vanhassakaupungissa.

Alueella on myös armenialaisia kirkkoja, kuten Pyhän Yrjön katedraali Gorgasali-aukiolla ja Norasenin kirkko. Joen toisella rannalla Avlabarissa on Etsmiadzinin katedraali, mutta tärkein nähtvyys on georgialainen Metekhin kirkko. Vuonna 2003 alueelle valmistui koko Georgian suurin kirkko, Sameban katedraali.

Myös Rustaveli-kadun alueella on muutamia merkittäviä kirkkoja. Kasvetin kirkko sijaitsee parlamenttia vastapäätä ja se rakennettiin Samtavisin kirkon mallin mukaisesti 1900-luvulla. Mtkvarin rannalla sijaitsee Sininen luostari, ja Tbilisissä on myös katolinen Neitsyt Matian Ylösnousemuksen katedraali, Paavalin ja Pietarin katedraali sekä useita venäläisiä kirkkoja, kaupungin ainoa moskeija ja synagoga.

Pakettimatka