Karjala\Kannas\Kollaasit\Terijoki - kollaasi - netti.jpg

Ohjelmaehdotuksia ryhmille:

1. pv
Tulo ryhmän omalla bussilla Viipuriin. Majoittuminen hotelliin. Retkivaihtoehtoina kaupunkikiertoajelu, tutustuminen Uno Ullbergin 1930-luvulla suunnittelemaan Viipurin taidemuseoon, jossa toimii nykyisin Eremitaasin sivuosasto tai vaikkapa unohtumattomaan Monrepos-puistoon.

2. pv
Aamiaisen jälkeen jatketaan Raivolaan, joka oli Kivennavan suurin kylä ja tunnettu venäläisistä pitsihuviloistaan. Ortodoksikirkko vuodelta 1880 tuhoutui talvisodassa ja sen paikalle on rakennettu kappeli. Sen vieressä on modernin suomenruotsalaisen runouden uranuurtajan Edith Södergranin kotitalo ja hauta. Raivola on kuuluisa myös Lintulan lehtikuusimetsistä, jotka alun perin istutettiin 1700-luvulla Pietari Suuren toimesta laivanrakennusmateriaalia varten.
Matka jatkuu edelleen Kuokkalaan, jossa tutustuminen maailmakuulun venäläisen taidemaalarin Ilja Repinin museoon Penatyyn. Repin asettui Kuokkalaan vuonna 1900 ja kuoli täällä 29.9.1930 ja hänet on haudattu huvilan puistoon. Jatkosodassa huvila paloi ja se rakennettiin uudelleen 1960-luvun alussa valokuvien perusteella.
Majoittuminen hotelliin ja kävelykierros Terijoen keskustassa.

3. pv
Aamiaisen jälkeen jatketaan Viipuriin, jossa ostostauko kauppahallissa ja torilla. Paluu Suomeen ryhmän omalla bussilla.


VIIPURI (Vyborg)
Torkkeli Knuutinpoika perusti Viipurin linnan 1293, koska ruotsalaiset tarvitsivat linnaa taisteluissa Novgorodia vastaan. Näin Viipuri sai alkunsa. Kaupunkioikeudet sille myönnettiin 1403. Suurruhtinas Iivana III liitti 1470 -luvun lopulla Novgorodin Moskovaan ja 1495 sen joukot olivat Viipurin edustalla moukaroiden tykeillä kaupunkia. Viipurin puolustusta johti Knut Posse. Venäläiset olivat jo tunkeutumassa kaupunkiin, kun pamahti. Tarun mukaan Knut Posse räjäytti ruutivaraston ja tämä ns. Viipurin pamaus karkotti venäläiset. 1600-luvulla kolme tulipaloa hävitti lähes koko kaupungin. Stolbovan rauha 1617 vähensi Viipurin sotilaallista merkitystä. 1710 Viipuri antautui Pietari Suurelle. 1721 Suuren pohjan sodan jälkeen solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Viipuri siirtyi Venäjälle. 1812 Viipuri ja muu osa Karjalaa liitetään Suomen suuriruhtinaskuntaan. 1856 avattu Saimaan kanava käynnisti kehityksen, joka jatkui aina 2. maailmansotaan saakka ja Viipurista kehittyi ehkä Suomen kansainvälisin kaupunki. Sodan jälkeen Viipuri ei unohtunut suomalaisten mielistä ja ensimmäiset matkailijat pääsivät sinne 50-luvun lopulla. Monet kaupungin rakennuksista oli raunioina ja kunnostustyöt alkoivat hyvin verkalleen.
Viipurin keskustaa on kunnostettu viimeisten 10 vuoden aikana paljon, joskin korjattavaa löytyy edelleenkin. Telakka, satama ja monet kaupat ovat tärkeimpiä työllistäjiä tämän päivän Viipurissa. Myös monet suomalaisyritykset ovat perustaneet toimistonsa kaupunkiin. Kauppahallissa käydään edelleen kauppaa, ja se onkin suomalaisten suosiossa. Pyöreässä Tornissa syödään ja tanssitaan tänäkin päivänä. Kannattaa tutustua Uno Ullbergin 1930-luvulla suunnittelemaan ja pari vuotta sitten kunnostettuun Viipurin taidemuseoon, joka toimii Eremitaasin haaraosastona tai vaikkapa hieman keskustan ulkopuolella olevaan Monrepos’n puistoon. Alvar Aallon suunnittelemaa kirjastoa kunnostetaan edelleen.

TERIJOKI (Zelenogorsk)
Terijokea voi kuvailla monella tavalla: ”Suomen Riviera”, ”Paratiisi meren rannalla” ja ”Unelma ennen myrskyä” – näin terijokelaiset itse ovat kuvanneet kotipaikkaansa. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lahjoitusmaatilajärjestelmän loputtua valtio alkoi myydä huvilatontteja ja yksityiset maanomistajat seurasivat esimerkkiä. 1870 Viipuri–Pietari rautatien valmistuttua tonttimaan kysyntä kasvoi ja varakkaat venäläiset alkoivat ostaa tontteja ja rakennuttaa huviloita Terijoelle. Pietari oli vain tunnin matkan päässä ja Terijoesta alkoi kehittyä kukoistava keskus. Myös yhä useampi keskiluokkainen pietarilainen asettui tänne käyden työssä Pietarissa. Terijoella oli venäläinen koulu, joten monet lapsiperheetkin asettuivat tänne. Terijoki oli kansainvälinen, suomalaisten ja venäläisten lisäksi asukkaina oli 27 eri kansallisuuden edustajia. Rajan sulkeutuminen 1918 koettiin raskaana. Monet huvilat jäivät tyhjiksi, eivätkä kesävieraat tuoneet enää rahaa ja työpaikkoja. Monet huvilat vaihtoivat omistajaa ja usein ostajina olivat varakkaat suomenruotsalaiset suvut. Monet taiteilijat, virkamiehet, arkkitehdit ostivat tai vuokrasivat huviloita ja Terijoesta muodostui nyt suomalainen kesäparatiisi. Mm. Alvar Aalto siirsi arkkitehtitoimistonsa tänne suunnitellessaan Viipurin kirjastoa, kirjailijat Mika Waltari, Ilmari Kianto, Unto Seppänen ja Tyyne Tulio ja monet näyttelijät kuuluivat kesävieraiden joukkoon. Kaupankäynti suunnattiin nyt länteen. 1936 Terijoella kasvoi 22 000 omenapuuta ja 85 000 marjapensasta ja liike-elämäkin elpyi. Sota lopetti kehityksen ja terijokelaiset läksivät evakkomatkalle 12.10.1939. Terijoen hallitus perustettiin Stalinin käskystä Mainilan laukaisten seurauksena. Tänään Terijoen elämä on jälleen vilkasta, monia hotelleja on kunnostettu ja rakennettu, rantakadun varrella on lukuisia ravintoloita ja kahviloita, varakkaat pietarilaiset ovat rakentaneet upeita huviloita ja kesäiseen aikaan hiekkarannat täyttyvät lomaviettäjistä.


Pyydä tarjous omalle ryhmällesi!

Pikahaku